Eilen tein valmiiksi tälle päivälle juureskiusausta jääkaapin aarteista. Resepti on helppo ja sen verran hyvää tuli, että laitetaan resepti jakoon.

JUURESKIUSAUS

eli kuinka päästään pilaantuvista juureksista eroon

1 kg juureksia ja sipuleita sen mukaan, mitä kaapissa sattuu olemaan (oma kokoelmani sisälsi punajuurta, porkkanaa, bataattia, palsternakkaa, perunaa ja purjoa)

2 dl juustoraastetta

4 dl luomukermaa

1 tl suolaa

0,5 tl viherpippuria rouhittuna (tai jotain muuta pippuria)

1 tl kuivattua basilikaa

1 tl kuivattua oreganoa

Juurekset suikaloidaan. Itse käytin monitoimikoneen ranskanperunaterää. Sipuli pilkotaan. Kaikki ainekset sekaisin voideltuun vuokaan. Paistetaan 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 1 h 20 min.

Tarjoile vihreän salaatin kanssa. Itse tein lisäkkeeksi jäävuori-rucola-kurkkusalaattia ja parsakaalia. Upea väriyhdistelmä, kun kiusaus itsessään oli punakirjavaa.

Meidän nuorelle antivegetaristille tein perunapekonikiusausta ja hyvää tuntui olevan sekin.

Eilinen päivä meni ruoanlaiton merkeissä. Toki olisi pitänyt siivotakin, mutta siivousfiilis puuttui. Siivotaan sitten tänään.

Eilen laitoin lounaaksi kvinoa-paellaa, josta tuli todella hyvää. En ole ennen varmaan kokeillutkaan savutofua, mutta tämä oli rakkautta ensi silmäyksellä. Resepti tähän ruokaan löytyy Marianne Kiskolan Papu, porkkana ja hillopulla-keittokirjasta.

Heti kohta lounaan jälkeen iski fiilis, että raparperipiirakkaa on saatava päiväkahville. Kananmunat oli loppu, joten piti löytää munaton resepti. Kaarina Roinisen Maan Mauniot Maut-keittokirjasta löytyi marjapiirakkaresepti, jota sitten aika reippaasti sovelsin. Tässä minun tuunaamani ohje:

RAPARPERIPIIRAKKA

1,5 dl mascobado-luomutäysruokosokeria (muutakin sokeria voi käyttää)

3 dl luomuvehnäjauhoja

1 tl soodaa

0,75 dl turkkilaista jugurttia

0,75 dl luomumaitoa

150 g sulatettua voita

Raparperinpaloja sopiva määrä, ehkä noin 4 dl ja valkoista luomusokeria sekä vaniljasokeria

Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää sula voi, turkkilainen jugurtti ja maito. Sekoita nopeasti. Levitä taikina voideltuun piirakkavuokaan, ripottele raparperit päälle ja pinnalle vielä tavallista sokeria ja ripaus vaniljasokeria. Paista 225 asteisessa uunissa parikymmentä minuuttia.

Tästä piirakasta tuli melko tumma, johtuen mascopado-sokerista, joka on herkullista täysruokosokeria. Pääkaupunkiseudulla tätä herkkua saa ainakin Ruohonjuuresta.

Iltapäivällä kävimme Ikeassa ostelemassa kaikkea pientä tarpeellista ja sitten olikin jo kiire laittamaan päivällistä.

Päivälliseksi laitoin Tijuanan täytettyjä tortilloita, joihin tuli tofutäyte, sipulipaprikatäyte, tomaattikastike ja vielä tofukastike pehmeästä tofusta. Miesväellä paistettiin luomunaudanjauhelihaa perinteisellä tacomausteella maustettuna. Tortillat olivat herkullisia. Vihdoinkin löytyi hyvä kasvistortillaresepti! Ensi kerralla kyllä taidan tehdä lisäksi avokadosta vihreän kastikkeen. Kasvistortilloiden resepti löytyy Marianne Kiskolan ja Sanna Miettusen Tofu-keittokirjasta.

Tänä aamuna päätin tehdä itselleni aamiaiseksi pirtelön sunnuntain kunniaksi.

SUNNUNTAIAAMUN PIRTELÖ

1 dl puolukoita (tai muita pakastimestä löytyviä marjoja)

1 rkl seesaminsiemeniä

1 rkl pellavansiemeniä

1 rkl hunajaa

0,5 dl kauranleseitä

ruokalusikalla reilu kasa turkkilaista jugurttia

loraus kauramaitoa

Kaikki sekaisin sauvasekoittajalla ja eikun juomaan.

Tänään siivotaan ja käydään ruokakaupassa täydentämässä varastoja. Minulla ei olisi tälle päivää ruoanlaittovuoroja, mutta saattaahan olla, että innostun illalla laittamaan huomiselle suunniteltua juureskiusausta jääkaapista löytyvistä juureksista.

Minulle on tullut suoranainen intohimo ruoanlaitosta. Rakastan tuoreita, luomulaatuisia kasviksia ja nautin niiden käsittelystä. Minusta on ihanaa laittaa ruokaa hyvistä raaka-aineista ja tunnen, kuinka niistä saa elinvoimaa eri tavalla kuin kaupan eineksistä, jotka sisältävät paljon lisäaineita ja raaka-aineistakaan ei oikein tiedä, mistä ne ovat kotoisin.

Ja paha ruoka, pahempi mieli.

Eilen innostuin laittamaan kaikenlaisia aineksia likoamaan tuorepuuroa varten. Kaapista löytyi auringonkukansiemeniä, hampunsiemeniä, cashewpähkinöitä, pellavansiemeniä ja kuivattuja aprikooseja. Laitoin kaikki paitsi auringonkukansiemenet veteen likoamaan. Auringonkukansiemenet olin jo liottanut aiemmin ja ne sai yön ajan itää.

Aamulla ajoin kaikki sauvasekoittimella puuroksi. Tulos oli melko eksoottisen makuinen minun makuuni. Lisäsin puuroon sokeria, lämmitin mikrossa ja lisäsin kauramaitoa. Harvoin on aamiaisen syönnissä näin kauan kestänyt ja makuhermoni eivät ole nyt tyytyväisiä. Ehkäpä pysyttelen jatkossa kypsissä puuroissa ja mysleissä tai ainakin etsin jonkin järkevän ohjeen tuorepuuroa varten.

Myslin tekoon olen kyllä jäänyt suorastaan koukkuun. Mysliin kun voi laittaa melkein mitä vaan hiutaleita, siemeniä, pähkinöitä, kuivattuja hedelmiä ja rusinoita. Aina tulee uudenlaista herkkua. Tänään taitaakin olla taas myslintekopäivä.

Blogini on ollut hiljaa jo melkoisen pitkän aikaa. Elämä tuntuu olevan sellaista rumbaa, ettei aikaa jää tilittää joka käännettä netissä ja lieneekö tuo tarpeenkaan.

Viime aikoina olen innostunut kasvisruokakokkailuista, inspiraation lähteinä Marianne Kiskolan mainiot keittokirjat ja blogipostaukset, Tuija Ruuskan keittokirjojakaan unohtamatta. Iltalukemiseksi lueskelen uusia keittokirjojani ja yöllä saatan sitten herätä johonkin ahaa-elämykseen jonkin reseptin suhteen tai vain kurnivaan vatsaan.

Ruoanlaittohan on mitä mainion harrastus. Olen aina manannut sitä, että miksi toiset ovat parempia kokkeja kuin toiset ja silti kaikkien pitää laittaa ruokaa yhtä lailla. Jos ei osaa laulaa, ei tarvitse. Jos ei osaa maalata, ei tarvitse. Ja niin edelleen. Mutta ruokaa vaan pitää laittaa, tykkäsi siitä tai ei ja osasi tai ei. Joten onnelinen se, joka osaa ja tykkää. Minä en osaamisestani tiedä, mutta lukutaitoinen olen ja tykkään kokeilla uusia juttuja.

Tänään ostin Ruohonjuuresta uuden kolmikerroksisen idätyslaatikon. Kotona sitten isku idätyshepuli ja laitoin veteen likoamaan linssejä, mungpapuja sekä auringonkukan ja sinimailasen siemeniä. Tähän aikaan vuodesta tekee mieli jotain tuoretta ja elinvoimaista, kun pihalla ei vielä mikään yrtti kasva ja syksyn sato on syöty.

Olen jo pidempään haaveillut erilaisista komposteista sekä sisälle että ulos. Kaupunkialueella normaalin kompostin tai edes lehtikompostin laittaminen on hankalaa, koska kompostilla täytyisi olla vähintään viitisen metriä väliä naapuriin ja kokoakin jonkin verran, jotta se toimisi. Meidän alle kahdenkymmenen neliömetrin pihamaalle ei oikein saa minnekään piilotettua kompostia vieläpä niin, että se olisi riittävän kaukana naapureista.

Niinpä päätin laittaa matokompostin. Tämä komposti mahtuu alkuvaiheessa kymmenen litran sankoon ja sanko keittiön roskakaappiin. Mikäli matoset voivat hyvin ja alkavat lisääntymään, ajattelin kyllä muuttaa madot tilavampaan astiaan.

Tällä hetkellä 20 tunkiolieroa asustaa siis sangossa, jonka pohjalle laitoin märkiä kauralyhteen jämiä, silputtua sanomalehteä ja vessapaperin rullia sekä hieman hiekkaa. Evääksi lemmikkini saivat pienen palan porkkanan kantaa, jonka hautasin kevyesti olkien sekaan. Koko komeuden päälle laitoin sangon kannen, johon porasimme lukuisan määrän pieniä ilmareikiä.

Tunkiolierot kaivoin vanhempieni puolivalmiista kompostista. Alun vaikeuden jälkeen tunkiolierojen erottaminen tavallisista kastemadoista onnistuikin ihan hyvin. Tavalliset kastemadot kun ovat melko hidasliikkeisiä kavereita, kun taas tunkioliero liikkuu melko vikkelästi ja on sellainen raidallinen kaveri.

Matokompostin ei pitäisi haista, mikäli se toimii oikein. Tuollainen puolivalmis komposti, mistä matoset kaivoin, tuoksuu myös hyvälle, sellaiselle märälle mullalle tai märälle metsälle.

Tänään ja eilen olen perinteisesti viettänyt suurimman osan ajasta pihalla, ihan fyysisesti enkä vain henkisesti.

Eilen ostin Tarjoustalosta muovisia vaaleansinisiä, kuviollisia muoviruukkuja kaksi kappaletta. Toiseen istutin tomaatin taimet persiljan kera, kun tomaatit tykkää persiljasta. Toinen oli juuri sopiva isoksi kasvaneelle daalialle. Samettikukat joutuivat tillin seuraan, vaikken niiden tykkäämisistä tiedä mitään. Samalla totesin, että ruukkuja on edelleen liian vähän. Hajuherneet, orvokit  ja chilin raadot ovat kodittomia edelleen.

Muutin sisäkasvini ulkoruokintaan kesäajaksi. Ovat kyllä suojaisella paikalla terassin hyllyllä. Viime yönä oli ollut aika kylmä, mutta ihan hyviltä ne näyttävät edelleen.

Eilen illalla teimme poikani kanssa lasagnea luomujauhelihasta. Ihan hyvää siitä tuli, vaikka itse en yleensä tee noin aikaa vieviä ruokia. Ensi kerralla kokeilen lasagnepaketin kyljessä ollutta kasvislasagneohjetta.

Tänään päätin toteuttaa toisen pitkäaikaisista kukkapenkin muokkaushaaveista. Varjonpuoleinen penkkini koki melkoisen mylläyksen, kun kaivoin ylös jalopähkämön, päivänliljan, kuunliljat, tulppaanit, värililjat, varjoliljat ja orientililjat. Kolmen uuden varjoliljan sipulin etsintä tuotti vaikeuksia, koska olin haudannut ne syvälle ties minne eikä niissä ollut vielä idun ituakaan. Koira katseli ikkunasta haikeana, kun minä syydin kukkapenkistä multaa kaksin käsin. Lopulta sipulit löytyi ja pääsin istutushommiin.

Nyt on penkki uudessa uskossa ja minun rakkaimmat liljat heti terassin reunalta nähtävissä. Ei tarvitse laittaa kenkiä jalkaan, jotta pääsee liljojen kasvua seuraamaan. Tässä kohtaa tulee harmitus. Varjoliljoista yhdestä katkesi varsi, toisesta oli katkennut jo aiemmin ja nyt kolmas, nupulla oleva lilja nuupottaa todella pahasti. Koska uudet sipulit eivät olleet itäneet, näyttää pahasti siltä, ettei tänä vuonna varjoliljan kukkia nähdä. Voi itku! Toisaalta, minulla on monta isoa ja pientä varjoliljan sipulia, joten ensi vuonna odotan runsasta määrää varjoliljoja. Kunhan en enää muuttele niitä mihinkään. Oranssi värililjakin lurpottaa vähän, päivänlilja ei ollut moksiskaan. Lämpimällä ilmalla täytyisi maltaa olla kaivelematta liikaa.

Tulppaanit ja helmilijat istutin syreeniaidan etupuolelle, ihan koira-aidan viereen. Jospa ensi vuonna Nuppuliini ei istuisi tulppiksia lyttyyn. Helmililjat alkoivat ärsyttää kukkapenkissä, kun näyttivät ihan heinätupsuilta, siksi nekin joutuivat tulppujen seuraksi nurmikon reunaan.

Tähän eivät vielä minun istutussuunnitelmat loppuneet. Aika sen sijaan loppui ja fiilis, koska varjoliljojen kohtalo jäi harmittamaan.

Tänä iltana laitoin ruuaksi valkosipulisia lohkoperunoita, mausteisia kikhernepihvejä ja raithaa. Ruoka sai raadilta hyvän arvostelun, joten sain edes tästä hyvän mielen. Vaan kyllä voi varjoliljan kohtalo harmittaa.

Nämä tulppaanit ovat minusta kaikkein kauneimpia. Kauneus on tietysti katsojan silmissä.

Tämä on kaikkein kaunein, kuin ruusu. Tämä näyttää erehdyttävästi samalta kuin jo aiemmin mainitut naapurin Angelique-tulppaanit. Harmi, ettei näitä taida olla minulla kuin yksi. Ihan kuin olisi vaihtunut sipuli naapurin kanssa. Ensi syksynä ostan Angelique-sipuleita enkä vain meinaa, niin kuin viime syksynä kävi. Meni suunnitelmat nimittäin uusiksi, kun näin Anttilassa kaikki erilaiset sipulipussit.

Kakkossijalle pääsee tämä dramaattisen tummanvioletti tulppaani. Näitä minulla on paljon. Ehkä kauneus ei näy tässä kuvassa yhtä hyvin kuin luonnossa.

Kolmossijalle nousee tämä vielä nuppuinen persikkaan vivahtava vaaleanpunainen komistus. Näitä on paljon ja näiden odotan olevan kauniita myös avonaisena.

Tämän kategorian tulppaanit ovat jotenkin kummallisia, omasta mielestäni eivät kovinkaan kauniita väritykseltään. Mutta kaikenlaista tuli tulppaanisekoitus-sipulipussissa.

Röyhelötulppaani ylhäältä ja sivusta. Jotenkin korninnäköinen tämä tulppaani, hienostuneisuus on minusta kaukana.

Tämäkään tulppaani ei vienyt sydäntäni ja näitä minulla on paljon. Mieleen tulee lähinnä tupakoitsijan keuhkot.  Naapurin Angelique-tulppaaneiden joukossakin näkyi kasvavan yksi tämmöinen. Onkohan sipulitehtaalla ollut näistä ylitarjontaa?

Tässä tulee tällä viikolla kuvattuja tulppaaneja. Kaikki erilaiset tulppaanit eivät suinkaan ole tässä, mutta osa tulppaaneista on vielä niin tiukalla nupulla, ettei kuvattavaa ole.

Ensimmäisessä osassa siis värikkäitä tulppaaneja, jotka olen saanut ystävältäni, osan tarkoituksella ja osan vahingossa perennapuskan mukana.

Tämä tulppaani on oikeasti kirkkaanpunainen, kerrottu ja lehdet ovat tähtimäiset. Sen seurana kasvaa toinen samanmoinen, mutta oranssi.

Näitä oransseja kaunokaisia on kolme kappaletta. Niiden hehkuva väri on upea, vaikkei oranssi minun lempivärini olekaan.

Tämä tulppis on melko tavallinen, vaaleanpunapersikkainen.

Tänään tulimme muutaman päivän pituiselta reissulta kotiin ja piha oli suorastaan räjähtänyt sillä aikaa, onneksi positiivisella tavalla. Tuntui vaikealta uskoa, että tämä oli sama piha, jonka jätin taakseni torstaiaamuna.

Liljat, joista en ollut nähnyt merkkiäkään lähtiessäni, olivat jo kasvaneet hyvään mittaan. Kevätkaihonkukat kukkivat kilpaa tété-narsissien kanssa. Esikko, jota oli viime keväänä vain yksi tupsu, kukki runsaina mättäinä useammassa kohti pihaa. Tulppaaneissa on pulleat nuput valmiina avautumaan ihan pian. Päivänliljat ja siperiankurjenmiekat olivat venyneet pituutta reilusti. Pionikin oli vihdoin herännyt kasvuun kunnolla. Ja paljon muutakin oli tapahtunut. Muutos oli henkeäsalpaava.

Minä olisin halunnut olla pihalla koko illan. Mieheni ei voinut ymmärtää, kun menin ties monennenko kerran pihalla vielä kerran katsomaan kaikkea ihanaa. Mutta enhän ole päässyt ihailemaan pihaani moneen päivään.

Ystäväni kävi tänään kaivamassa hortensiapensaan parempaan kotiin, minä kun en ollut kovin ihastunut siihen eikä moinen puska oikein sopinut pikkupihalleni. Postissa noutoa odottavat Sarah Bernhard-pionit ja varjoliljat, jotka tilasin Korpikankaan siemeneltä.

Istuttelin hengissä olevia siementaimia isompiin ruukkuihin ja heittelin kuolleita pois. Tavalliset krassit ja kanariankrassit istutin parvekelaatikkoon. Katsotaan, mitä niistä tulee.

Sitten tein suunnitelmaa, jonka mukaan kevätkaihonkukat täytyy siirtää toiseen penkkiin, samoin esikot. Katsotaan sitten, kunhan kukinta on ohi, onko suunnitelma vielä voimassa.

Kukkien väliin muutama koirakuva. Huomatkaa alimman kuvan anatominen tyyny koiran pään alla. =)

Tessulla on ollut viime päivinä vatsa löysällä noin kerran viikossa. Puoli kahden aikaan yöllä ei ole kivaa lähteä koiran kanssa lenkille, jos on mennyt jo yhdeksältä nukkumaan. Mutta toisaalta, kivempi sekin, kuin mattopyykki. Tänään aloitin keväisen matokuurin, jos sillä on vaikka matoja. Luultavampi syy on kuitenkin se, että se syö välillä ahkerasti nahkaisia puruluitaan. Jotain purtavaa on kuitenkin pakko olla, joten en tiedä, mihin sitten ne vaihtaisin.

Tämmöisiä kukkii pihalla tällä hetkellä.

Vappuaaton grillaussuunnitelmat siirtyivät yhden jäsenen sairastumiseen. Niinpä minun piti keksiä vapulle vaihtoehtoista puuhaa. Koska keli oli aurinkoinen, oli pakko puuhastella jotain pihalla, vaikka sisällä olisikin ollut sotkua yllin kyllin.

Istuttelin rupsahtaneet ruukkukrookukset ja -narsissit pihalle. Visiona on, että etupihan pensaiden alla lainehtii krookusmeri keväisin, ellei jänö pitkäkorva käy taas päivällisvieraana. Muutama viikko sitten hamstrasin  ilmaiseksi K-raudasta parhaat päivänsä nähneitä ruukkukrookuksia.

Narsissit pääsivät talon päädyssä olevien sireenien ympärille.  Narsisseja sain työpaikalta perinteiseen tapaan, kun pääsiäisistutus oli lakastunut. Omat etupihan parvekelaatikon narsissit ovat vielä hyvissä voimin, joten ne eivät pääse ihan vielä multiin.

Syntymäpäivälahjaksi sain ystävältäni vaaleanpunaisen värililjan ja babianan sipuleita. Sipulit olivat jo kovassa kasvuvauhdissa, joten istutin ne laakeaan ulkoruukkuun tilapäismajoitukseen. Maahan laitan ne kesällä, kunhan selviää, missä kasvaa mitäkin. Pihani alkaa olla sen verran miinoitettu sipuleilla, etten uskalla sinne summassa istutuslapiotani lyödä.

Maassa talvehtineen kärhön kaivoin ylös ja istutin korkeaan ulkoruukkuun. Juurelle pääsi mikä lie-puska, joka tuli narsissiasetelman mukana töistä. Vihreä kun oli, niin eikun vaan istutin sen sitten. Sen lisäksi istutin juurelle muutaman orvokin taimen, jotka varmaan paleltuvat joku kaunis yö.

Taimien kasvatus ei todellakaan tunnu olevan minun juttu. En osaa hoitaa pieniä ja herkkiä taimia, kastelen ehkä liikaa ja valoa on liian vähän. Eilen heittelin kuolleet taimet pois. Jäihän noita vielä, mutta aika näyttää tuleeko mitään. Ensi vuonna taidan pitäytyä samettikukissa.

Ylinnä perinteisiä krookuksia. En tiedä, ovatko nämä niitä kasvitieteellisiä, mutta tämmöisinä minä olen tottunut krookukset näkemään. Alla sitten niitä jättikrookuksia. Aiemmin kuvaamani sammakon näköinen krookus piti kuvata isompana myös. =)

Nyt se on alkanut, nimittäin kevät. Joka päivä täytyy käydä puutarhakierroksella laskemassa kukat pihalla. Tänään uusia alkuja oli ilahduttavan paljon.

Krookuksia, sekä viime syksynä istuttamiani isoja, että aiemmin pihalla jo asuneita pieniä, on mahdottoman paljon. Kunhan nuput aukeavat, laitan niistä uusia kuvia.

Tulppaanin piippoja näkyy joka paikassa, mistä lumi on vaan ehtinyt sulaa. PIkkusydän heräilee useammassa paikassa pihaa. Lumikello on työntänyt tuuhean lehtitupsun pintaan vastasulaneesta maasta. Kevätkaihonkukka kukkii pian.

Esikot työntävät uusia topakoita lehtiä.  Bellis on ihan salaa ehtinyt kehittää jättimäisen kukanmykerön. Suikeroalpissakin on eloa havaittavissa. Päivänliljassa on lehden alkuja näkyvissä. Ja narsisseja on joka paikassa, paljon.

Viime kesänä siirtämäni unikot kasvavat sinnikkäinä vanhalla paikallaan. Tänä vuonna jätän ne rauhaan, jospa ne kukkisivatkin sitten. Viime kesänä loukkaantuivat minun muuttoyrityksistäni, eivät kukkineet missään kohtaa.

Keväällä jokainen päivä on uusi ihme.

Pihalla on viime syksynä istuttamissani valkoisissa ja violeteissa jättikoon krookuksissa jo pulleat nuput monin paikoin. Odotan kovasti, että huomenna ensimmäiset kukat avautuisivat. Täytyy varmaan jo aamulla laittaa kameran akku latautumaan. =)

Huomasin tänään, että viime kesänä etupihalle istuttamassani kevätkaihonkukassa on jo nuppuja. Tété-narsissin alkuja on runsain mitoin sireenipensaiden juurella. Hernepuun alta ovat jo lumet alkaneet sulaa ja sielläkin on krookusmeri tuloillaan. Sekä viime vuonna istutetut jättimallit että pienemmät, edellisen asukkaan istuttamat krookukset ovat hyvässä vauhdissa kasvamassa. Hernepuun alla myös violetti kevätesikko on herännyt talviuniltaan ja jatkanut kasvuaan. Ensimmäiset tulppaanin piipatkin ovat jo ilmestyneet. Ihanaa!

Tänään avattiin virallisesti kevään grillikausi soija- ja luomulihamakkaroiden muodossa. Köyhät oli tarjoilut, mutta pääasia, että kausi on nyt avattu.

Vihdoinkin lumet ovat alkaneet sulaa. Olen odottanut kevättä siitä asti, kun viime syksynä sain viimeiset sipulikukat maahan. Nyt odotan kevään sipulikukkaloistoa pihalleni.

Etupihallani krookukset jo punkaavat päättäväisesti ylös vastasulaneesta maasta. Asialle vihkiytymätön naapurikin oli huomannut pirteät krookukset etupihan kävelytien vieressä. Minulla kun lähti sen verran mopo käsistä syksyllä, että istuttelin sipulikukkia myös naapureiden iloksi yleiselle alueella. Sama hulluus tarttui lähimpiin naapureihini, joten odotamme värikästä ja kukkivaa kevättä.

Harmittaa silti, etten laittanut talonpäätyyn jotain kivaa sipulikukkaa. Siitä ovat jo lumet sulaneet ja kevätkosteutta on varmasti riittävästi, jotta joku kukkanen olisi jaksanut keväällä kukkia. Toisaalta hyvä, että jäi jotain tämän vuoden syksyllä istutettavaksi.

Takapihalla on vielä polveen asti lunta, mutta raparperi jo aloittelee kasvuaan aurinkoisella paikalla aidan vieressä. Toissapäivänä onnistuin myös bongaamaan narsissin alun sireeniaidan vierestä sulaneesta kohdasta.

Kyllä se kevät tulee, vaikka kärsimättömän mielestä ihan liian hitaasti.