Kirjoittaja
Nimi
Sari
Kuvaus
Arkipäivän ihmeiden pohdintoja ja muuta joutavaa jorinaa. Enemmän ja vähemmän syvällisesti.
Elämää Espoossa savolaisen silmin
31.07.2008 - 18:22
Tänään oli aivan mahtavan hyvä shoppailupäivä. Kävin kolmessa UFF:n myymälässä sekä Fidassa. Jokaisesta myymälästä sain mukaani kaksi vaatekappaletta eli yhteensä kahdeksan vaatetta. Rahaa meni kokonaiset 17,20 €.

Kotona vaatteet näyttävät vieläkin paremmalta kuin kaupassa, joten huonoja ostoksia ei mielestäni tullut tehtyä. Ostin siis kahdet farkut (2 x 2 €), yhdet ihanat raitacaprit (2 €), punaisen sievän t-paidan (2 €), kalastajanlangasta virkatun luonnonvalkoisen pitsipochon (1 €), pojalle perusverkkarit kännytaskulla (2 €) ja tuulihousut (3,20 €) ja tytölle collegehousut (3 €). Kaikki vaatteet ovat todella siistejä, voisi sanoa että uudenveroisia. Farkuista toki on lahkeensuut kuluneet, mutta sehän on vaan trendikästä.

Fidan kunniaksi täytyy sanoa, että sieltä löytyy yleensä pojallekin jotain sopivaa, kun keskustan Uffit ovat painottuneet aikuistenvaatteisiin. Täytyisi joskus käydä ratikalla Mannerheimintien Uffilla ja metrolla Itäkeskuksessa. Yleensä olemme liikkeellä vain lihasvoimalla, kunhan on ensin Helsingin keskustaan päästy.
31.07.2008 - 10:44
Tällä viikolla on Uffilla todella halpaa. Taidan tempaista itseni tästä velttoilusta irti ja lähteä iltapäivällä Uffille tekemään löytöjä. Vaikka oikeasti pitäisi imuroida ja luututa ja pestä vessa ja pestä jääkaappi ja pestä koira jajaja... Viimeistä lomapäivää viedään ja maailma ei ole vieläkään valmis. Toisaalta ei kannattaisi näin hyvä alennusmyyntiä hukata. Kannattaisi muutenkin käydä kokeilemassa bussin penkillä istumista ennen huomista työpäivää.

Keräsin muuten tänä aamuna kolme muovikassillista roskaa ja yhden pussillisen kaljatölkkejä koulun kentältä koiran kanssa ulkoillessa. Mietin kyllä, että millaisilla aivoilla nuo roskaajat on oikein varustettu?
31.07.2008 - 08:05
Koska nyt kameran kerta kaivoin, niin tässä teille piristykseksi kameran arkistosta muutama hauvan kuva.







31.07.2008 - 07:40
Pojan vaatekaapista löytyi kahden rikkinäiset verkkarit. Toisista ajattelin ensin vain leikata lahkeet, kun polvet oli rikki. Innostuin kuitenkin tekemään niihin kaksoistikkaukset, niin tuli tyylikkäämmät. Toisista pöksyistä lahkeet oli rikki alempaa, jääneet varmaan pyörän ketjujen väliin edellisessä elämässä tai jotain. Leikkasin niistäkin lahkeet pois ja liitin tilalle toisten housujen ehjät lahjepätkät. Kuvat puhukoot puolestaan:







Katsotaan, mitä itse housujen pitäjä sanoo tuommoiset kaapista löytäessään. Luultavasti nauraa hänet tuntien. Tällä hetkellä molemmat juniorit ovat partioleiri Aihkilla.

31.07.2008 - 07:07
Tämä on toivottavasti viimeinen luku häröjen saagasta. Viime päivinä häröjä ei ole juurikaan näkynyt. Jokunen eksynyt vaeltelee vielä siellä täällä yksikseen, mutta käytännössä niitä ei enää ole. Koska noista ötököistä on ollut niin hirmuinen riesa ja vieläkin olen joskus jossain yhden nähnyt, en tiedä tosiaan milloin uskallan rueta laittamaan kuiva-aineita takaisin kaappiin. Pelottaa, että sama projekti toistuu.
30.07.2008 - 09:14
Eilen päätin taas pitkästä aikaa inspiroitua luovasta kokkailusta. Jääkaapissa ei ollut perinteisiä ruoka-aineita ja jotain piti keksiä. Perheeseen kuuluu yksi punaista lihaa välttävä ja toinen, joka kaipaa itämaisempia makuja. Niinpä taion kaapin aarteista papupalleroita, jotka uppopaistin ja söimme pitaleivän ja salaatin kera.

Papupallerot

keitetettyä riisiä (minulla sattui olemaan basmatiriisiä)
tölkki kidneypapuja chilikastikkeessa
hieman juustoraastetta
sipuli
mannasuurimoita (minulla oli rawaa, mutta periaatteessa kyseessä on intialaiset mannasuurimot, joten suomalaisetkin käynevät yhtä lailla)
pussi tacomaustetta
soijakastiketta
makeaa thai-chilikastiketta
persiljaa

Vehnäjauhoja paistamiseen

Valmistus:
Kaikki raaka-aineet massaksi monitoimikoneessa. Mausteita maun mukaan ja mannaryynejä sen verran, että massasta tulee muotoiltavaa. Pyörittele pallot vehnäjauhossa ja uppopaista öljyssä.

Tänään söin eilisistä jämistä tuunattua pitsaa.

Jämäpitsa

edellispäivän pitaleipiä (myös tortillaleivät tai mitkä tahansa muutkin leivät käy)
margariinia tai muuta rasvaa
tomaatteja
edellispäivän papupalleroita
jalopenorenkaita
juustoa

Valmistus:
Voitele leipä, lado päälle tomaattirenkaita, halkaistuja papupalleroita ja jalopenorenkaita. Peitä koko komeus juustosiivuilla tai -raasteella. Lämmitä mikrossa, kunnes juusto on sulanut.

Minä en yleensä malta kovin monimutkaisia eväitä rakentaa, joten tällaiset kolmen rivin ruokaohjeet ovat lähinnä minun sydäntä.
30.07.2008 - 08:34
Meillä lajitellaan kaikki jätteet mahdollisuuksien mukaan. Olen kuitenkin todennut, että vessapaperirullat ja munakennot ovat ikuinen ongelma, koska meillä ei ole jätteiden polttomahdollisuutta. Kyseiset tuotteethan ovat pahvia, mutta jo kierrätysmateriaalista valmistettuina huonoja pahvinkeräykseen. Toki niitä voi käsittääkseni joskus sinnekin laittaa, mutta mikäli pahvimassassa on runsaasti ennestään kierrätettyä materiaalia, uusiopaperin/-pahvin laatu kärsii. Toinen vaihtoehto on laittaa tuotteet kompostiin, mutta tässä pätee sama juttu eli vain vähän kerrallaan. Meillä kuitenkin tulee paljon munakennoja ja vessapaperirullia  Niinpä ajattelin tehdä paperimassaa kyseisistä tuotteista. Katsotaan sitten, mitä massasta syntyy. Aion tehdä massaa ihan ilman liistereitä tai muita lisukkeita, eli pelkkää vettä ja munakennoja & vessapaperirullia. Laitan kuvia sitten, jos jotain hienoa saan aikaiseksi. =)
14.07.2008 - 10:05
Kotimme ei ole edelleenkään härövapaa. Tänä aamuna listin ennätysmäärän otuksia aamukahvia keittäessäni. Tulos lienee parikymmentä. Vaikka meidän kuiva-ainekaapissa ei ole muuta kuin säilyketölkkejä ja astioita, jotka on myös pesty kertaalleen häröhäädön tiimoilta. Kuiva-aineet ovat pakastimessa ja tuoreimmat ostokset jääkaapissa, missä häröt eivät pysty lisääntymään. Tokihan meidän lattialta jotain evästä härölle löytyy, imuroinnista kun on jo muutama päivä ja kaikkea tuppaa lattialle tippumaan. Eilen teimme pitsaa, joten jauhopölyäkin saattaa löytyä. Mutta kuka pystyy niin kliinisesti elämään, ettei yhtään jauhohiukkasta löydy lattialta? Ainoastaan täyskarppia ruokavaliota noudattavat. Heillä tuskin on häröongelmaa, häröt kun elävät hiilareilla.

Mietin, mistä noin monta häröä on tullut? Ovatko ne edellisten poikasia, jotka ovat lisääntyneet kuiva-ainekaapin raoissa? Otukset kun ovat niin pieniä, että ne mahtuvat ihan mihin vaan. Toivotaan nyt, etteivät enää lisää lisäänny. Minusta tuntuu, että tästä tulee pitkä taistelu. Jotenkin alan luovuttaa. Ehkä häröistä ei pääse koskaan eroon, mutta jos edes saisi ruokansa niiltä suojeltua, joka purkki kuhisisi ötököitä. Sitä paitsi, häröt ovat jollain tavalla liikuttavia otuksia. Ne ovat niin pieniä ja kun ne kurkottavat itseään seinällä etujalat ilmassa viehuen ja pienet tuntosarvet vispaten, niin melkein käy sääliksi otuksia. Täytyy sanoa, että jos kyseessä olisi jotkut madot häröjen sijaan, olisin huomattavasti enemmän paniikissa. Matojen olemus jotenkin vaan herättää huomattavasti enemmän vastenmielisyyttä.
11.07.2008 - 10:03
Stressin määrä on vakio. Tämä on minun väittämä eikä se perustu mihinkään tieteellisiin tutkimuksiin. Joskus minulta on kysytty, miten pärjään, kun elämässäni on ollut runsas määrä erilaisia stressitekijöitä. Tähän olen todennut, että stressin määrä on vakio. Jos on tiukkaa sekä töissä että kotona, niin töissä unohdan hetkeksi stressin kotona ja kotona työstressin. Ei ole AIKAA stressata. Kun elämässä on väljempää, kuten nyt kesälomalla, lasten ollessa jo isoja ja omatoimisia ja koiran ollessa mummolassa, stressiä aiheuttaa siivous, tiskaus, ruoanlaitto, pyykkäys... Lisäksi pitäisi käydä uimassa, Korkeasaaressa, liskotalossa, Suomenlinnassa, vaatekaupoissa ja ties missä. Oikeastaan haluaisin maata sängyssä ja lukea hyvää kirjaa.

Ei stressin aiheet koskaan lopu. Kyse on siitä, miten niihin suhtautuu. Omassa suhtautumisessani on ainakin parantamisen varaa. Mutta nyt lähden pyykinlevitykseen ja hillittömän tiskivuoren perkaamiseen. 
10.07.2008 - 08:59
Onneksi häröongelma ei ollut ihan niin paha, kuin aluksi luulin. Nuohottuani kaikki keittiönkaapit löysin vain satunnaisia häröjä sieltä täältä. Maustekaappi oli käytännöllisesti katsoen härövapaa, mutta pakastin silti kaikki mausteet, mitkä eivät ole tiiviissä purkeissa. Yksittäisiä häröjä olen tavannut edelleen tyhjässä kuiva-ainekaapissa, keittiössä yleensä ja jopa makuuhuoneen lattialla. Jokainen tapaamani härö kokee tylyn kohtalon. Päiväsaalis lienee 10-20 ötökkää päivässä. Eli ihan eroon emme niistä ole vielä päässeet, mutta toisaalta toive on, etteivät enää lisäänny. Kaikki kuiva-aineet ovat pakastinarkussa vielä pitkään.
08.07.2008 - 21:26
Mieheni muutti meille asumaan muutama kuukausi sitten pitkän odotuksen jälkeen. Luulin, että meille muutti vain yksi mies. Totuus valkeni kuitenkin melko pian jauhokaapin sisältöä tarkastellessani. Tänään keksin alivuokralaisporukalle nimen: Herra Härö, tarkemmin sanoen ilmeisesti Riisi Härö, on muuttanut meille perheineen. Porukka on toki äänetöntä, ei siinä mitään. Härön suku on kuitenkin melkoisen ahkeraa porukkaa lisääntymään ja päämajanaan siis pitävät meidän kuiva-ainekaappia. Tavoitinpa yhden sporttisen härön kipittämästä olohuoneen toisessa reunassa.

Tänään päätin, että Härön remmi saa lähteä. Eivät maksa edes osuuttaan vuokrasta ja röyhkeästi vetävät napaansa kaikkea, mitä kaapista löytyy. Ensimmäiseksi kiikutin kaiken kuiva-ainekaapista pakastimeen. Onneksi on iso arkkupakastin. Osa ei silti mahtunut pakastimeen, joten survoin ne jääkaappiin. Muutama hiutalepaketti tosin päätyi suoraa päätä pihan perälle kompostilaatikkoon, sillä olivat niin täynnä häröjä, etteivät enää kelvanneet ruoaksi. Seuraavaksi Härön jengi sai kyytiä linnanmäkihenkeen imurin putkessa. Tämän jälkeen vielä luuttusin kaappeja. Häröt ovat sen verran hoikkaa porukkaa, että mahtuvat livahtamaan kaapin rakenteiden väliin. Kirosin, kun leveät takapuolet vilahtivat näkymättömiin yrittäessäni nitistää häröjä.

Tässä ensimmäinen osa taistelusta Härö vs. minä. Jatkoa seuraa.
07.07.2008 - 21:28
Tänä aamuna aloitin viattoman viikkosiivouksen. Siivous lähti vähän käsistä, kun innostuin siirtelemään olohuoneen huonekalut uusille paikoille ja samalla inventoimaan kirjahyllyn sisällön. Eikä siinä vielä kaikki. Sain inspiraation, että vaihdamme lasten kanssa huoneita, eli lapset makuuhuoneeseen ja me lastenhuoneeseen. Ohhoijaa, duunia oli enemmän kuin laki sallii. Aamulla jatkamme nykyisen lastenhuoneen lattian etsintää lelujen ja romujen alta.

Vielä olisi lomalla tarkoitus siivota eteisen ja vessan kaapit sekä keittiön kaapit. Keittiön kaapeissa ei tosin ole paljoa hommaa, koska siivoan niitä aika usein. Ainoastaan jääkaapin sisusta vaatii tiukkaa jynssäystä. Ai niin, on minulla muutama banaanilaatikko vielä muuton jäljiltä läpi käymättä.
06.07.2008 - 12:35
Tässä olisi mallia kaikille Idols-urasta haaveileville. Pojalla on ikää seitsemän vuotta ja tytöllä todennäköisesti saman verran. Musiikkina on marathinkielinen kappale. Aika sanattomaksi vetää. Katsokaa itse noita täydellisiä liikkeitä ilmeineen kaikkineen. Huomatkaa myös tuomareiden ilmeet. =)
06.07.2008 - 08:58
Olen todennut elämässä moneen kertaan, että unelmilla on tapana toteutua. Luja usko vie vaikka läpi harmaan kiven-asenteella unelmat toki toteutuvat ehkä nopeammin ja suuremmin uhrauksin. Mutta hiljainen, vaatimaton, mielessä lausuttu unelmakin voi toteutua eräänä päivänä.

Minulla on ollut elämässä monenkokoisia ja näköisiä unelmia, joiden eteen olen tehnyt töitä vaihtelevan määrän. Huolimatta työn määrästä, unelmat ovat toteutuneet, jokainen omaan tahtiinsa. Parhaiten unelmien toteutuminen konkretisoituu askartelemassani unelmakartassa, josta olen varmaan vaahdonnut jo aikaisemminkin. Mutta on se vaan hienoa. Kolme ja puoli vuotta sitten tehdyn unelmakartan lähes kaikki unelmat ovat toteutuneet. Viimeisetkin ovat hyvässä vauhdissa täyttymässä.

Ehkä suurin osa syystä, miksi elämä tuntuu menevän väärään suuntaan, onkin siinä, ettei ole tehnyt itselleen selväksi, mikä on oikea suunta? Alitajunnalla on mahtava voima.

Minä olen asettanut ensi keväällä tavoitteen, joka on ollut mielessäni yläaste-ajoista asti. Lähden juoksemaan  Naistenkympin. Kymmen kilometrin taittaminen jalan tuskin on ongelma, mutta tavoitteeksi asetan juosta koko matkan. Juoksusta innostuneena haluaisin tietysti kaikkea suurta, treenata maratoonille tai edes puolikkaalle. Alati järkevä sisäinen viisautena varoittaa, että liian suuret tavoitteet tuottavat vain pettymyksen ja urheiluvammoja juoksusta puheen ollessa. Ensi keväänä Naistenkymppi ja vielä joskus puolimaraton -tai ehkä kokonainen.
05.07.2008 - 09:09
Eilen sain loppuun Zadie Smithin kirjan "Kauneudesta". Kirja on kohtuullisen paksu ja ollut minulla lainassa  lähes kolme kuukautta, eli oli jo aikakin saada se loppuun. Mutta vasta kesälomalla sain aikaa lukea kirjaa oikein antaumuksella. Eilen makasin uimarannalla yli kolme tuntia ja luin kirjaa. Kun sain kirjan loppuun, tunne oli sama, kuin aina hyvän kirjan jälkeen. Vaikka luin kirjaa ahmimalla, jotta saisin tietää kaikki juonen käänteet ja pääsisin loppuun, viimeisten lauseiden jälkeen tuli tyhjyys. Harmitti, että hyvä kirja loppui. Juuri kun aloin pitää kirjan henkilöistä. Zadie Smithin henkilöt ovat vahvoja persoonia, niin hyvässä kuin pahassa. Ennen kaikkea kuitenkin inhimillisiä virheineen kaikkineen. Heitä jää kaipaamaan.
05.07.2008 - 08:52
Kuntosalilla käyntini on jäänyt nolottavan vähäiseksi. Selkäni ei moista kohtelua anna anteeksi vaan ilmoittaa itsestään aamujäykkyytenä, joka pahetessaan johtaa kokopäiväiseen särkyyn. Nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni, koska lomalla ei voi vedota ajanpuutteen vuoksi väliin jätettyihin kuntosalikäynteihin. Salsatuntini ovat kesälomalla, joten niidenkään takia en ole raahannut itseäni salille.

Sen sijaan olen käynyt juoksemassa tai paremmin sanoen hölkkäämässä. Välillä hölkkään mieheni kanssa, välillä ystäväni kanssa ja välillä ihan yksin. Sykemittari antaa tahtia ja laskee minuutteja sekä kaloreita. Ilman sykemittaria tuskin viitsisin juosta, koska nopeuden säätely mutu-tuntumalla ei aloittelijana oikein onnistu ja ilman juostuja minuuttilukemia motivaatio ei olisi samalla tasolla. Polar F6 sykemittarini on minun paras liikuntakaverini ja personal-trainerini. Ainoa mitä kaipaisin, olisi matkan mittaus. Tämä ominaisuus löytyy Suunto T3:sta, jota suosittelisinkin kaikille lähimmäiselleni, jotka ovat ostamassa sykemittaria juoksukaveriksi.

Eilen laadin liikuntapäiväkirjan treenit.net-sivulle. Jos se vaikka auttaisi hahmottamaan paremmin liikunnan laatua ja määrää. Liikuntamääräni ovat ihan kohdallaan, mutta lajeja pitäisi hieman tarkistaa. Eli hieman vähemmän hölkkää ja enemmän lihaskuntoa. Niinpä ajattelin tänään pyöräillä kuntosalille.

Lopuksi, kertoisiko joku, millä pääsee hillittömästä herkkuriippuvuudesta ja tapamussutuksesta eroon? Nykyään syön joka päivä pullaa, kakkua, keksejä, suklaata ja jäätelöä. Enkä vain yhtä noista, vaan useampaa sorttia joka ikinen päivä. Sitten ihmettelen, mistähän se johtuu, että vaaka näyttää aina vaan isompia lukemia. =/
22.06.2008 - 11:07

Eilen keksin, että haluaisin oppia tekemään itse Vuodatuksen sivupohjia. Tässä puuhassa meni eilisilta ja tämä aamu. En löydä mistään riittävän lyhyitä ja selkeitä ohjeita, joten tekniikkana on kokeilu. Olen ottanut pohjaksi Vuodatuksen Serenity-pohjan ja siihen sitten kokeilen vaihtaa kaikenlaisia arvoja. Perin hidasta on, mutta niinhän se aina alussa. Tämän verran olen saanut aikaiseksi eli oma ottamani leppis ja ruusu-kuva ylhäällä ja fontit vaihdettu. Värejä pitäisi saada vaihdettua, kunhan keksii oikeat kohdat koodissa. Lisäksi haluaisin saada koko systeemiä leveämmäksi ja paksumpia ja värillisiä rajauksia. Jos jolla kulla on hyviä vinkkejä, saa kertoa. =)

20.06.2008 - 11:17

Hyvää ja vähäsateista juhannusta kaikille blogini lukijoille. Toivotaan, että juhannuksena saadaan kokot, ja vain kokot, syttymään. Tuhopolttajia on turhan paljon ollut viime aikoina liikkeellä. Mikäli säät ovat suotuisat, ajattelimme suunnata Seurasaareen juhannusta viettämään.

15.06.2008 - 08:26

Käväisimme eilen päiväseltään eteläisen naapurin pääkaupungissa. Ryhmämme kokoonpano oli kaksi pariskuntaa ilman lapsia.

Olen aina ajatellut, että ulkomaanmatka on iso projekti, jota täytyy suunnitelma etukäteen paljon. Matka kohteeseen kestää kauan ja on mutkikasta. Nyt täytyy todeta, että väittämä ei pidä paikkaansa -ainakaan mitä tulee Tallinnan matkailuun. Matkustaminen Savoon on paljon suurempi projekti, kuin käynti Tallinnassa. Nopealla laivalla pääsee parissa tunnissa perille ja vanha kaupunki nähtävyyksineen on kivenheiton päässä. Kaupat alkavat heti satama-alueen vierestä.

Menomatkan laivana meillä oli Tallinkin SuperFast VIII. Laiva oli melko pieni ja istumapaikat kortilla. Naisten vessaan saimme jonottaa puolisen tuntia. Muuten laivassa ei ollut mitään moitittavaa. Pinnalla pysyimme ja perille pääsimme.

Tallinna ei ole enää halpa, ainakaan meidän havaintojen mukaan. Toki me kävimme vaan suurimmassa turistirysässä eli vanhassa kaupungissa. Uusi keskusta, Mustamäen kuuluisa tori, paikalliset asuinalueet sun muut jäivät päivämatkaajilta näkemättä. Mutta ehkä käymme toisella kertaa katsomassa elämänmenoa eri puolella kaupunkia.

Vanha Tallinna on kaunis. Vanhoja rakennuksia, mukulakivikatua, idyllisiä pieniä matkamuistoliikkeitä ja kivannäköisiä terasseja kävelykadulla. Tarjolla on runsaasti toinen toistaan upeampia meripihkakoruja. Hintaa koruilla on kuitenkin sen verran, että jäi upeimmat kaulakorut ostamatta. Lähellä satamaa on torimeininki ja tarjolla on joka kojussa lähes samat vaatteet samoilla hinnoilla. Myyjät puhuvat suomea ja hinnatkin he ilmoittavat sekä euroissa että eestin kruunuissa.

Kävimme syömässä ravintolassa vanhassa kaupunkissa. Paikka oli siisti, palvelu sekä ruoka hyvää ja edullista, mutta odotusaika kohtuuton. Odotimme ruokiamme noin tunnin ajan, vaikka ravintola oli lähes tyhjä sillä hetkellä. Ehkäpä ensi kerralla valitsemme jonkun toisen ruokapaikan.

Paluumatkan seilasimme Tallinkin M/S Superstarilla. Laiva oli oikea risteilyalus ja huomattavasti suurempi kuin menomatkan paatti. Miinuksena täytyy mainita kyseisen matkan elävä musiikki. Wannabe-muusikko rämpytti kitaraa ja hoilasi tunnnettuja rockkappaleita. Musiikkia ei voinut sanoa mukavaksi hyvällä tahdollakaan. Tanssilattialla pyörähteli muutama enemmän tai vähemmän tanssitaitoinen yksilö epävireisen musiikin tahtiin. Onneksi matka kesti vain kaksi tuntia.

Tiesittekö muuten, että Viroon suositellaan A-hepatiittirokotusta? Itse tajusin sen vasta kaksi päivää ennen matkaa. Toivon mukaan en saanut A-hepatiittia tällä kertaa. Ensi kerralle täytyy hommata rokotus hyvissä ajoin ennen matkaa.

11.06.2008 - 08:30
Perheeni

Perheeseeni kuuluu 11-vuotias tytär, 9-vuotias poika, kihlattuni ja cockeripentu. Lisäksi sängyn alta löytyy lukuisa määrä villisti lisääntymään päässeitä villakoiria.

Linkit

Sivupohjia

Tämän hetkinen sivupohja on täältä.

Blogeja

Natalia

anu1.jpg

Garam Masala

Lemmikkiaiheisia sivustoja

Cockerspanielit

Muskettikoiran Kennel

Koirankuje

Lemmikkipalstat

Kuntoilua

Elixia

Liikuntapäiväkirja

Naisten kymppi

Kirppiksiä ja tuunausta

Kierrätyskeskus

UFF

Fida

Sekalaista

Intia-yhteisö

Sarin ystäväkirja

Tuu mun ystäväks!