Itseäni kiinnostaa, kuinka monta sorttia pihallani kasvaa, joten ajattelin luetteloida ne tähän parhaan tietämykseni mukaan. Ja jos joku kiinnostuu jostain kasvista, niin lähes kaikkia lajeja on saatavana minulta isompia tai pienempia alkuja.

Pahoittelut huonon sivuasettelun takia. Tein luettelon Exceliin, josta kopsasin sen. Siksi luettelo ei muokkaannu ihan minun mieleni mukaan.

Laskelmieni tulos on, että minulla 46 eri lajia kasveja. Saattoipa jotain unohtuakin. Jokainen voi miettiä hiljaa mielessään, miten nämä kaikki mahtuvat noin 25 neliön pihamaalla. Tosin alppiruusu on etupihalla ja sireenit ovat talon seinustalla. Mutta kaikki muut ovat siellä 25 neliön sisäpuolella. Ja unohdin pikkulehtisen muratin, jota en saa nyt lisättyä taulukkoon... Eli 47.

Lähes kuukausi on hurahtanut viime bloggauksestani aivan huomaamatta. Puutarhatyöt on enimmäkseen tehty toistaiseksi. Kevään rehkimisen jälkeen on aika huilata, kunnes syksyllä taas voi siirtää muutaman kasvin paikkaa, lannoittaa ja siivota.

Syreenit kukkivat upeasti, mutta lyhyen aikaa. Muutaman viikon takainen ukkosmyrsky koetteli syreenipensaan nuoria oksia, eivätkä ne vieläkään ole nousseet alkuperäiseen asentoonsa. Näyttää siltä, että on taas oksasaksille töitä.

Etupihan alppiruusu oli myös upea kukkiessaan hetken aikaa. Kukinnan jälkeen leikkasin alppiruusua. Mopo karkasi käsistä niin sanotusti ja alppiruususta tuli melko pieni. Mutta siitähän se kasvaa. Nyt pitäisi uusia alppiruusun ympärillä oleva puinen kehikko, joka on läpi lahonnut. Samalla ajattelin lisätä alppiruusulle uutta multaa ja lannoitetta. Alppiruusun alla oleva peittokasvikin saattaa vaihtua toiseen.

Tällä hetkellä meillä kukkii iiris, keltainen iso päivänlilja, samettikukat ja isorikko. Pikkusydän jatkaa keväistä kukintaansa, samoin mummolta saamani kaunokaiset.

Kukintaansa aloittelevat isotähtiputki, keltamaksaruoho, suikeroalpi, jalopähkämö ja pelargoniat. Varjoliljassa ja keisarinpikarililjassa on myös jo isot nuput. Nuppuja löytyy myös ukonkelloksi epäillystä kasvista ja angervosta.

Hortensia pukkaa toistaiseksi vielä vain lehteä, kuten myös palavarakkaus, syysleimu, pari tunnistamatonta lajia ja kaikki kolme sorttia kuunlijaa. Tuoksuherneet ja söytävät herneet kilpailevat valosta syreenin kanssa. Ovat sentään jo saaneet otetta koira-aidasta. Kärhö keikkuu elämän ja kuoleman rajamailla. Se nousi todella myöhään ja sen jälkeen siirtelin kärhöraukkaa moneen otteeseen ennen kuin selvisi sen olevan kärhö. Taisi mokomasta kohtelusta loukkaantua.

Nurmikko leikattiin eilen ensimmäistä kertaa. On se vaan hieno. Tuore, uusi nurmikko on niin loistavan vihreä että sanat eivät riitä sitä kuvaamaan.

Ehkä laitan jälleen jotain kuvia, kunhan jaksan. Tällä hetkellä en haluaisi edes avata tietokonetta kotona ollessani, vaan istun sekä aamut että illat pihalla ja katselen kukkiani.

Hernepuuni aloittelee kukintaansa. Tässä ensin läheltä...

... ja sitten kauempaa.

Minun erilainen syreeni, jota jo joksikin muuksi ehdin epäillä, esittäytyy tässä. Muut syreenit ovat niitä "tavallisia" violettikukkaisia. Niissä on vasta nuput.

Tämä kivikkokasvi (patjarikko?) on aivan hurmaava kukkiessaan

Samettikukkakin valmistautuu kukintaan

Viiniköynnöksen poikanen

Nurtsi kasvaa sittenkin

Orvokit jaksavat kukkia

Alppiruusuni on pinkki sittenkin. Aiheesta keskusteltiin, kun väitin alppiruusujen olevan aina pinkkejä, kunnes minua viisaampi valaisi, että onhan niitä vaikka minkä värisiä. Päätin kuitenkin, että minun alppiruusuni ainakin on pinkki ja niinhän se näkyy olevan.

Kohta, aivan kohta, verenpisarani avaa ensimmäisen kukan. Se on kehitellyt noita nuppujaan aivan uskomattoman kauan. Kaipa kukka on sen arvoinen.

Tänään on niin kuuma, että koiraltakin lähtee taju. Pääasiallisesti olen tänään keskittynyt kukkien ja nurmikon kasteluun. Koira näyttää mallia, miten helteestä selvitään.

Tänä aamuna koiran kanssa aamulenkillä sain ylimääräisiä sydämentykytyksiä, kun selkäni takaa pyyhälsi kovaa kyytiä iso hirvi lähimetsään. Hirvi tuli omakotitaloalueelta, aivan meidän asuntomme takaa. Mietin vain, kuinka pitkän matkan hirvi on taittanut teitä pitkin, koska toista metsää ei ole siellä suunnalla kovinkaan lähellä.

Näin keväisin olemme saaneet seurata jänisten hippaa omalla ja naapureiden pihalla. Lähipellolla näimme viikonloppuna yhtäaikaa kahdeksan jänistä auringonotossa. Pitkäkorvat ovat rusakoita ja/tai metsäjäniksiä. Citykanit ovat vielä toistaiseksi pysytelleet Helsingin puolella. Mutta eiköhän niitäkin ala pian täällä pöndellä näkyä.

Fasaaneja olen bongaillut silloin tällöin jopa keskeltä autotietä. Samoin peurat joskus pinkovat tien yli.

Ketut olisivat jopa tervetulleita harventamaan jäniskantaa. Susiakaan eli ole näkynyt, karhuista puhumattakaan. Toivotaan, ettei noita suurpetoja tänne tulekaan.

Kevät on imaissut minut puutarhaan niin tehokkaasti, että en ole saanut raahattua vaivaisia luitani salille saati sitten juoksulenkille pariin kuukauteen. Aina on jotain flunssaa, kiirettä tai muuten vaan huonovointista laiskuutta, joka estää minua sinkoamasta salille ennen iltavuoroon menoa.

Nyt sitten eilen selkäni jälleen ilmoitti, että tästä on tultava loppu. Ristiselässä tuntuu hermo olevan puristuksissa ja aiheuttaa melkoisen ikävän vihlonnan. Tämän siitä saa, kun jättää liikunnan väliin. Pitää rueta katselemaan kuntosalin ryhmäliikunnan aikatauluja ja jumppaohjeita.

Täytyy kyllä todeta, että en ole henkeen ja vereen kuntosali-ihminen. Viimeksi niskakivut pahenivat vielä salilla, joten sekään ei lisää intoa mennä salille. Kaiken kaikkiaan, minusta liikunnan pitää olla hauskaa ja siinä pitää olla joku päämäärä. Päämääräksi ei riitä isommat lihakset. Täytyisi alkaa taas geokätköilemään, nyt kun puutarhakin on taas järjestyksessä ja odotellaan vaan ruohon venymistä.  Joku jos tietäisi jonkin kivan tanssikoulun Espoosta, niin voisi vinkata.

Meidän perheessä ainut joka ymmärtää rakkauttani pihatöihin on koira. Sen silmät palavat innosta, kun nappaan lapion käteeni mennäkseni jotain kaivamaan. Korvat lepattaen se tonkii maata siitä, mihin olen lapioni iskenyt. Tyttäreni sen sijaan huokailee lakonisesti, että kohta meillä ei ole syreeniaitaa, kun olen aina sen kimpussa. Poikani kyselee, että milloin se ruoho kasvaa vai kasvaako se ollenkaan. Mieheni ei voi käsittää, miten voin viihtyä pihalla tuntikausia jotain näpertämässä. Hänen mielestään puutarhanhoito on työtä, mutta minulle se on terapiaa.

Minä voin viettää tuntikausia pihalla asetellen kukkapenkin reunuskiviä, kitkien rikkaruohoja, siirtäen perennoita niille edustavampiin paikkoihin tai leikaten syreeniaitaa. Töissä on välillä melkoisen hektistä ja henkilökohtaisessa elämässäkin tiettyjä projekteja meneillään, joten mieleni on melkoisen levoton usein. Mutta kun saan istutuslapion  tai puutarhasakset käteeni, mieleni rauhoittuu. Unohdan koko muun maailman ja on vain tämä kukkapuska tai ehkä tuo toinen taempana.

Olen monesti ajatellut, että olisi hyvä harrastaa joogaa ja mietiskelyä. Mieleni ei kuitenkaan suostu taipumaan tahtooni ja ajatukseni karkaavat. Vain puutarhassa sieluni saa rauhan. Harmi, että puutarhaa ei voi hoitaa talvella yhtä intensiivisesti.

Joskus mieleeni tulee Raamatun kertomus maailman luomisesta. Siitä, kuinka Jumala loi jotain ja katsoi sitä sitten ja totesi, että se oli hyvä. Itse koen jumalaista luomisen nautintoa puutarhatöissä. Viimeisenä päivänä Jumala lepäsi. Nämä lepohetket ovat niitä, kun istun puutarhassani kahvi- tai teekuppi kädessä ja katselen käteni aikaansaannoksia. Suuri tyytyväisyys täyttää mieleni.

Puutarhurit ovat onnellisimpia kaikista ammattiryhmistä jonkin tutkimuksen mukaan. Jossain lehdessä oli artikkeli, että puutarha-alalla ei lama näy, vaan päinvastoin ihmiset viihtyvät entistä paremmin puutarhassa, koska siellä sentään jotain kasvaa lamasta huolimatta. Joten en kai ole ihan yksin höperyyteni kanssa. Lisäksi ken uskoo horoskooppeihin, voi ymmärtää, että keväällä syntynyt härkä ei voi olla rakastamatta maan tonkimista.

Tällä hetkellä kukkivat tällaiset kukkaset.

Yllä kevätesikko, joka on jaksanut kukkia jo pitkään. Aivan mahtava kukka. Tällä hetkellä kukkia lienee vielä vähän enemmän. Tämä kuva noin viikon vanha.

Alla pikkusydän, joka oli kevään ensimmäisissä kuvissa se mystinen venyttelijä. Kuten näkyy, puskalla on jo kokoa ja näköä. Lähikuvassa hortensian juurelle siirrettyjä yksittäisiä taimia.

Tässä esittäytyy kaksi kaunokaista, jotka molemmat ovat eittämättä syreenejä. Tarkempi lajinmääritys on vielä tekemättä. Se on kuitenkin selvää, että ne ovat eri lajeja.

Sää on ollut aivan uskomattoman hieno täällä viime viikot. Olen jo hiljalleen alkanut toivoa sadetta väliin, koska jatkuvat pilvettömältä taivaalta paistava aurinko kuivattaa ja puutarhani kasvit kaipaisivat pian vettä. Olen kyllä kastellut niitä isolla keltaisella kastelukannulla täsmäiskuina. Mutta olisi hyvä, jos koko piha sireeneitä myöten saisi kunnon suihkun.

Tyttäreni ehdotti eilen, että voisiko minulle laittaa oman postilaatikon takapihalle ja katuosoitteen perään lisätä "takapiha". Heti kun saan aamulla silmäni auki, aamukahvit juotua ja koiran käytettyä pissillä, alkaa kaivaminen ja myllääminen takapihalla. Enää ei olekaan kuin muutama isompi puska siirrettävänä ja sitten alkaa maan kääntäminen ja tasoittaminen nurmikkoa varten.

Elämäni on muutenkin pihalla. Eilen pesin petivaatteet ihan siitä ilosta, että sain ne ulos narulle kuivamaan. Tänään täytyy jatkaa projektia.

Eilen ostimme hienot (silti edulliset) pihakalusteet. Kauniit pehmusteet kruunasivat koko komeuden. Kalusteet pitäisi öljytä, mutta se saattaa jäädä ensiviikonloppuun. Tuovatkohan lapset minulle kakkua pihalle äitienpäivänä? Tämä äiti kun ei nuku pitkään.

Illalla vietimme grillikauden avajaisia ystävien kanssa. Seuraavaksi täytyykin rueta keräilemaan grilliruoan ohjeita, koska ei sitä pelkkää makkaraa jaksa joka viikko syödä. Ystäväni oli tehnyt lohipekonirullia, mitkä olivat sekä herkullisia että vähähiilarisia. Toki niitä hiilareita tuli sitten muun ruoan mukana siitäkin edestä. Viikonloppuna on syöty hyvä kasa itse tehtyjä vappumunkkeja, jotka onnellisesti loppuivat vihdoin eilen -kesken.

Nyt täytyykin lähteä tästä käyttämään koira lenkillä, jotta ehdin nauttimaan heti auringon ensimmäisistä pihalleni lankeavista säteistä. Hortensiapuska muuttaa tänään.

Katsotaanpas etupihan helmililjoja ensin kauempaa...

...ja sitten lähempää.

Orvokkini tummasilmä

Nämä kaverukset ovat aivan ilman nimeä.

Onko tämä narsissi?

Tämä on taatusti raparperi!

Aiemmin esitellyt venyttelijät esiintyvät jälleen. Huomaa pienet kukkanupun näköiset lehtien juuressa.

Tämä lienee kevätkaihonkukka.

Seuraaville kasveille ei ole vielä nimeä. Jotakin ollaan kyllä joksikin vahvasti epäilty, mutta uusia ehdotuksia otetaan vastaan.

Kukas tässä venyttelee?

Kenen mielestä tämä on esikko?

Rikkaruoho vai joku hieno kasvi?

Tästä tulee varmasti jotain suurta.

Onko tämä unikko?

Tämä on varmasti joku semmoinen, mihin tulee valkeat kellokukat. Tai sitten ei.

Olisiko tämä hortensian kukka - kuollut sellainen?

Joku joka kiven kolossa...

Kutka poijjaat täältä pukkaa?